Marraskuun kaktukset

Tänä syksynä vaihdoin mullat marraskuun kaktuksille melko myöhään, joskus syyskuulla. Laitoin tuhdisti bokashimultaa höystettynä vielä hevosenlannalla. Ajattelin, ettei niitten tarvitse tänä vuonna kukkia vaan kasvattakoon rauhassa lehtiä. Ja niin ne teki, kasvattivat kymmeniä ehkä satoja pieniä hentoja lehtiä. Missään ei näkynyt nuppujen alkuja vielä lokakuulla.

Joku kehotti huonekasvit-ryhmässä nyppimään kaikki uudet lehdet pois kukkanuppujen varmistamiseksi. Niinkin varmaan voi tehdä. Kuitenkin omissa marraskuissani lehtien kasvu hiipui ja nuppuja alkoi ilmestyä lehtien kärkiin, toisiin jopa kaksin kappalein.

Olen oppinut tänä vuonna tunnistamaan nämä marraskuun kaktukset lehdistä, joissa on muutama terävä sahalaita. Joulikaktuksesta nämä terävyydet puuttuvat. Ja pääsiäiskaktuksen erottaa kukista. hennommat ja runsaammat terälehdet.

Marraskuun kaktuksia voi siis hoitaa omien mieltymysten mukaan. Multaa vaihdetaan silloin, kun sitä on ulkoa saatavilla ja on lämpöiset mukavat kelit.

 

Advertisement

Malttamattomat kukkijat

Sipulit viettivät kesän ulkona marjapensaan juurelle istutettuina. Kaivoin ne maasta jo syyskuussa, kun näytti tulevan hallaöitä. Ruukutin ne ja toin sisälle. Vettä ne eivät saaneet ollenkaan, lehdet kellastuivat ja ravinteet siirtyivät sipuleihin. Ihan oikein, olin tyytyväinen, näytti menevän ihan kasvatusteorian mukaisesti. Tästä eteen päin vain odottelemaan adventtia ja nuppujen kasvua.

Mutta ei aikaakaan, kun ensimmäinen sipuli oli lykännyt jo nuppuaan pitkälti, ennen kuin huomasin. Varsikin jäi aivan lyhyeksi, ihan kuin niillä olisi jotenkin ollut kiire kukkimaan. En valita – voimakas punainen satiinin pehmeä väri sopii erinomaisesti tähän hämärtyvään vuodenaikaan.

Kävyt ovat kaukaa, kitukasvuisista männyistä karpalosuolta. Muistona syyspäivästä ja suon tuoksusta. Ja muistona tästä syksystä, jolloin suolla ei kypsynytkään karpaloita. Menin suolle oikein poimurin kanssa ja ajattelin opetella sillä keräämään myös karpaloita. No, ensi vuonna sitten, jos suo antaa marjojaan.

Vuodenaikojen tunnelmat

Ostin säilöttyjä tunnelmia vuodenajoista, kirjasto myi niitä 1€/nippu. Lajittelin vuodenaikojen mukaan. Nyt on menossa kevät, maalis-huhti-toukokuu. Odottelen tuohon vielä yhtä tuoretta kevään numeroa.

Kompostointi talvella, sisällä.

Kuukauden keittiöjätteet menossa pakkaseen odottamaan kevättä.

Tiedetilalla kompostoidaan talvella sisällä bokashi-menetelmällä, siis ilmatiiviisti fermentoimalla. Käytän jätesäkkiä, jonka pohjalle laitan vähän sanomalehteä. Jätesäkki reiälliseen astiaan, minulla ruukku, ja alle vati.

Keittiöjätteet kippaan tähän säkkiin muutaman päivän välein. Jätteen joukkoon laitan bokashiEM-rouhetta 2rkl/5litraa. Kierrän jätesäkin suun tiiviisti kiinni samalla painaen muovin päältä kaikki jätteet tiiviiksi paketiksi, jossa ei olisi yhtään ilmaa välissä. Kun säkki on ruukun reunoja myöten, pidän sitä vielä suljettuna sisällä 2 viikkoa, jonka jälkeen vien koko paketin pakkaseen odottamaan kevättä. Jos säkkiin kurkkaa tässä vaiheessa, pinnalla näkyy valkoista sienirihmastoa. Kuvan säkki painaa noin 20 kg.

Bokashi-menetelmästä löytyy kaikki tarvittava tieto ja enemmänkin ruotsalaisella sivulla.

Minulla oli pieniä apulaisia silppuamassa munan kuoria ja -kennoja bokashi-säkkiin maaliskuussa. Säkin sisällön mieto kirpeän makea tuoksu ei karkottanut näitä nuoria leidejä, jotka muuten ovat hyvin tarkkoja nenäänsä tulevista hajuista. Kun säkin suu on tiiviisti kiinni, ympäristöön ei pääse yhtään aromia, joten kompostin paikan voin vapaasti valita Tiedetilalla, tänä talvena se oli info-tiskin vieressä.

Kompostin herätys

Tiedetilalla kompostoidaan talvella sisällä bokashi-menetelmällä, anaerobisesti fermentoimalla. Kesällä ulkona aerobisesti eli perinteisellä kompostoinnilla. No – tänään alkoi kesä, koskapa aloitin ulkokompostoinnin.

Latasin kompostini täyteen kerroksittain haketta (havua ja omenapuuta) ja talven aikana kerääntyneitä bokashi-kompostisäkkien sisältöjä. Muutin siis menetelmästä toiseen ja samalla saan käynnistettyä perinteisen kompostoinnin nopeasti vauhtiin.

Hakkeen tekemisen lomassa kuulostelin viherpeippojen pulputusta, talitinttien kilpalaulantaa ja katselin pari kertaa yli lentävää joutsenparia. Tänään lunta suli isoiksi kevätpuroiksi ja ilta-aurinko lämmitti vielä 6 asteella. Niin, ja radiossa soitettiin Portugalin huhtikuuta, eka kertaa kuulemani mukaan tälle vuodelle.

Hiekkaviljelyn salat julki

Siis mitään salaisuuksiahan ei ole hiekkaviljelyssä: on vain hiekkaa, soraa, jossa kosteus kulkeekin alhaalta ylöspäin kapillaarisesti, ellei ole mitään estekerroksia välissä.

Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä.

Pavut hiekkapenkissä

Kylvin pensaspavut viikko sitten ennen hallaöitä. Laitoin harson päälle ja kastelin pintaa päivittäin.

Kiinnosti kovasti, ovatko pavut itäneet kylmässä, vai pitäisikö kylvää papuannos uudelleen? Papuriviä kaivaessa näytti huolestuminen turhalta: sirkkajuuri oli jo valmiina papurivissä. Tarvitsee vain hieman kärsivällisyyttä.

Hiekka- ja vesiviljelyt Tiedetilalla toukokuun lopussa

Mansikkapenkin reuna uudistettiin ennen helteitä: hiekka vanhoine mansikkakasvustoineen vietiin pois ja tilalle tuotiin soraa ja uudet mansikantaimet. Tuli helle, mutten laittanut harsoa taimien päälle, vaan kastelin kannulla uudet taimet iltaisin. Näkyivät selviävän. Enää ei ole huolta, kun katteeksi löytyi tämän kevään uutta ruohosilppua.

Varsinaiseen sorapenkkiin joudumme lisäämään joka vuosi hiekkaa, ehkä suodatinkangas olisi pitänyt laittaa alimmaiseksi pitämään maakerrokset erillään toisistaan. No, kylvökset tuli tehtyä juuri ennen kylmää kautta, saa nähdä kuinka pavut itävät. Tätä penkkiä pintakastelen, kun taivaalta ei tule vettä. Vasta, kun kylvökset näkyvät kunnolla, voin poistaa harson ja täyttää rivivälit tuoreella ruohosilpulla. Niin, ja lopettaa kastelun tältä kesältä. Vain tuoretta ruohosilppua parin viikon välein lannoitteeksi ja katteeksi, ettei alta tuleva kosteus pääse haihtumaan ylöspäin.

Vadissa olevat kasvit odottelevat pääsyä vesiviljelyyn viherseinäksi. Aikaisempaa kokemusta on piparmintusta, joka teki hetkessä näyttävän kasvuston. Saapa nähdä, kuinka lillukka, ukkomansikka, poimulehti ja anisiiso viihtyvät vesikasvustona.

Suviyöt: Yrjö, Pertti ja Markku

Elämme suviöitä, pakkasta oli viime yönä, Pertin yönä -5 astetta. Samoin oli edellisenä Yrjön yönä. Seuraava yö on Markun yö. Sylvi-äiti muistutti aina: ‘Markku marjat vie’. Kohta tiedetään.

 

Viherlannoite sorapenkissä elokuussa

Tuore ruohosilppu toimii lannoitteena hiekkaviljelyssä. Sitä tulisi lisätä parin viikon välein maksimissaan 5 cm kerrallaan. Näin elokuussa kuitenkin täytyy miettiä monivuotisten kasvien talveentumista, valmistautumista talveen ja kasvun pysäyttämistä. Siksi lannoitus on hyvä lopettaa näihin aikoihin, että kasville jää aikaa asettua ennen syysilmoja. Yksivuotisille kasveille ruohosilpun lisäämistä voi jatkaa niin kauan kuin ruohoa riittää tai jaksaa leikata.

Sipulit ovat valmiita kerättäväksi pois. Kate ja kaikki naatit ja lehdet jäävät maalle. Itse asiassa sorapenkin tulisi säilyä katteen alla koko vuoden.