Hiekkapenkin juurekset

Kasvualustana hiekka on helppoa kasvien juurille, etenemismielessä. Oli sitten kyseessä voikukka, palsternakka, mustajuri, juolavehnä tai kannusruoho. Voikukan juuri kuvassa on noin 30 cm.

Advertisement

Peruna hiekkapenkissä, lehtikatteessa ja epätoivon penkissä.

Vapun tienoilla Tiedetilalla laitetaan siemenperunat itämään. Tällä kertaa lajikkeena näyttää olevan Muumi. Muita suosittuja lajikkeita meillä ovat Reilu pussi ja Irtolaari.

Siemenperunat olivat niin isoja, että haloin ne. Sylvi-äiti olisi lohkonut nuo kolmeen osaan. Pääasia on, että palaseen jää ainakin yksi vankka ituryhmä. Annoin leikkuupintojen kuivahtaa muutaman tunnin ennen istutusta.

Sorapenkkiin perunat pääsivät itusilmut ylöspäin.

Hiekkapenkin alue, joka oli rikkakasvustoinen. Perunat melko tiheään, että kasvusto peittää loputkin rikat, mitkä maahan jäivät.

Vielä lehtisilppua eristeeksi päälle varmistamaan kosteuden säilymisen hiekassa.

Suuren kiven ympärillä oli heinikon alla mustaa multaa, joten otin sen parempaan käyttöön. Kuopan pohjalle istutin perunoita ja täytin kiven ympäryksen lehtisilpulla maan tasalle.

Sitten se epätoivon perennapenkki, jonka oli vallannut heinikko ja kaikenlainen muu paitsi perennat, jotka olivat henkitoreissaan. Käänsin maan lapiolla, perennatkin saivat jäädä maanparannusaineeksi. Turpeiden pintaan istutin perunat melko tiheään, toivomuksena vihreä kasvusto. Lopuksi lehtisilppua kunnon kerros, 10-15 cm. Kunhan perunan varret tulevat näkyviin, lisään vihreää silppua niin, ettei muu kasvusto saa valoa. Tästä en edes ottanut kuvaa, mikä osoittaa epätoivon määrän.

Palsternakan kevätsato

Pakkasyöt taitavat olla ohi toistaiseksi. Ulos voi avata vesihanat ja ottaa painepesurin käyttöön. Yksi mieluisimmista kevään hommista on palsternakkojen nostaminen maasta ja niitten pesu painepesurilla.

Satoa tuli puoli saavillista, josta kuorimisen jälkeen 5 litraa keittokattilaan. Syötiin kaksi ateriaa ja lopusta 4 pientä pakasterasiaa sosetta + makeaa keitinlientä 1,5 litraa.

Oravanpoikasen hetki

Tiedetila elää keskellä luontoa. Mustat muurahaiset kansoittavat pihamaan, kartanokimalaiset asustavat vuorilautojen alla ja oravanpoikaset juoksevat vintillä vuodesta toiseen. Tänä vuonna poikasia oli kaksi. Tuntuivat hyvin tutustuneen talonväkeen, koskapa eivät niitä yhtään pelänneet.

Aamulla toinen oravanpoikanen oli liikkumattomana seinän vieressä maassa. Makasi mahallaan ikään kuin olisi pudonnut, mitään ulkoisia merkkejä vammoista ei näkynyt, mutta kuollut se oli. Kovaa on poikasen alkutaival luonnossa. Hautaan pääsi kuusen kainaloon, punarinta vielä vahvisti toimituksen lurituksellaan.

Marraskuun kaktukset

Tänä syksynä vaihdoin mullat marraskuun kaktuksille melko myöhään, joskus syyskuulla. Laitoin tuhdisti bokashimultaa höystettynä vielä hevosenlannalla. Ajattelin, ettei niitten tarvitse tänä vuonna kukkia vaan kasvattakoon rauhassa lehtiä. Ja niin ne teki, kasvattivat kymmeniä ehkä satoja pieniä hentoja lehtiä. Missään ei näkynyt nuppujen alkuja vielä lokakuulla.

Joku kehotti huonekasvit-ryhmässä nyppimään kaikki uudet lehdet pois kukkanuppujen varmistamiseksi. Niinkin varmaan voi tehdä. Kuitenkin omissa marraskuissani lehtien kasvu hiipui ja nuppuja alkoi ilmestyä lehtien kärkiin, toisiin jopa kaksin kappalein.

Olen oppinut tänä vuonna tunnistamaan nämä marraskuun kaktukset lehdistä, joissa on muutama terävä sahalaita. Joulikaktuksesta nämä terävyydet puuttuvat. Ja pääsiäiskaktuksen erottaa kukista. hennommat ja runsaammat terälehdet.

Marraskuun kaktuksia voi siis hoitaa omien mieltymysten mukaan. Multaa vaihdetaan silloin, kun sitä on ulkoa saatavilla ja on lämpöiset mukavat kelit.

 

Malttamattomat kukkijat

Sipulit viettivät kesän ulkona marjapensaan juurelle istutettuina. Kaivoin ne maasta jo syyskuussa, kun näytti tulevan hallaöitä. Ruukutin ne ja toin sisälle. Vettä ne eivät saaneet ollenkaan, lehdet kellastuivat ja ravinteet siirtyivät sipuleihin. Ihan oikein, olin tyytyväinen, näytti menevän ihan kasvatusteorian mukaisesti. Tästä eteen päin vain odottelemaan adventtia ja nuppujen kasvua.

Mutta ei aikaakaan, kun ensimmäinen sipuli oli lykännyt jo nuppuaan pitkälti, ennen kuin huomasin. Varsikin jäi aivan lyhyeksi, ihan kuin niillä olisi jotenkin ollut kiire kukkimaan. En valita – voimakas punainen satiinin pehmeä väri sopii erinomaisesti tähän hämärtyvään vuodenaikaan.

Kävyt ovat kaukaa, kitukasvuisista männyistä karpalosuolta. Muistona syyspäivästä ja suon tuoksusta. Ja muistona tästä syksystä, jolloin suolla ei kypsynytkään karpaloita. Menin suolle oikein poimurin kanssa ja ajattelin opetella sillä keräämään myös karpaloita. No, ensi vuonna sitten, jos suo antaa marjojaan.

Vuodenaikojen tunnelmat

Ostin säilöttyjä tunnelmia vuodenajoista, kirjasto myi niitä 1€/nippu. Lajittelin vuodenaikojen mukaan. Nyt on menossa kevät, maalis-huhti-toukokuu. Odottelen tuohon vielä yhtä tuoretta kevään numeroa.

Kompostointi talvella, sisällä.

Kuukauden keittiöjätteet menossa pakkaseen odottamaan kevättä.

Tiedetilalla kompostoidaan talvella sisällä bokashi-menetelmällä, siis ilmatiiviisti fermentoimalla. Käytän jätesäkkiä, jonka pohjalle laitan vähän sanomalehteä. Jätesäkki reiälliseen astiaan, minulla ruukku, ja alle vati.

Keittiöjätteet kippaan tähän säkkiin muutaman päivän välein. Jätteen joukkoon laitan bokashiEM-rouhetta 2rkl/5litraa. Kierrän jätesäkin suun tiiviisti kiinni samalla painaen muovin päältä kaikki jätteet tiiviiksi paketiksi, jossa ei olisi yhtään ilmaa välissä. Kun säkki on ruukun reunoja myöten, pidän sitä vielä suljettuna sisällä 2 viikkoa, jonka jälkeen vien koko paketin pakkaseen odottamaan kevättä. Jos säkkiin kurkkaa tässä vaiheessa, pinnalla näkyy valkoista sienirihmastoa. Kuvan säkki painaa noin 20 kg.

Bokashi-menetelmästä löytyy kaikki tarvittava tieto ja enemmänkin ruotsalaisella sivulla.

Minulla oli pieniä apulaisia silppuamassa munan kuoria ja -kennoja bokashi-säkkiin maaliskuussa. Säkin sisällön mieto kirpeän makea tuoksu ei karkottanut näitä nuoria leidejä, jotka muuten ovat hyvin tarkkoja nenäänsä tulevista hajuista. Kun säkin suu on tiiviisti kiinni, ympäristöön ei pääse yhtään aromia, joten kompostin paikan voin vapaasti valita Tiedetilalla, tänä talvena se oli info-tiskin vieressä.

Kompostin herätys

Tiedetilalla kompostoidaan talvella sisällä bokashi-menetelmällä, anaerobisesti fermentoimalla. Kesällä ulkona aerobisesti eli perinteisellä kompostoinnilla. No – tänään alkoi kesä, koskapa aloitin ulkokompostoinnin.

Latasin kompostini täyteen kerroksittain haketta (havua ja omenapuuta) ja talven aikana kerääntyneitä bokashi-kompostisäkkien sisältöjä. Muutin siis menetelmästä toiseen ja samalla saan käynnistettyä perinteisen kompostoinnin nopeasti vauhtiin.

Hakkeen tekemisen lomassa kuulostelin viherpeippojen pulputusta, talitinttien kilpalaulantaa ja katselin pari kertaa yli lentävää joutsenparia. Tänään lunta suli isoiksi kevätpuroiksi ja ilta-aurinko lämmitti vielä 6 asteella. Niin, ja radiossa soitettiin Portugalin huhtikuuta, eka kertaa kuulemani mukaan tälle vuodelle.

Hiekkaviljelyn salat julki

Siis mitään salaisuuksiahan ei ole hiekkaviljelyssä: on vain hiekkaa, soraa, jossa kosteus kulkeekin alhaalta ylöspäin kapillaarisesti, ellei ole mitään estekerroksia välissä.

Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä.