Mansikkapenkin reuna uudistettiin ennen helteitä: hiekka vanhoine mansikkakasvustoineen vietiin pois ja tilalle tuotiin soraa ja uudet mansikantaimet. Tuli helle, mutten laittanut harsoa taimien päälle, vaan kastelin kannulla uudet taimet iltaisin. Näkyivät selviävän. Enää ei ole huolta, kun katteeksi löytyi tämän kevään uutta ruohosilppua.
Varsinaiseen sorapenkkiin joudumme lisäämään joka vuosi hiekkaa, ehkä suodatinkangas olisi pitänyt laittaa alimmaiseksi pitämään maakerrokset erillään toisistaan. No, kylvökset tuli tehtyä juuri ennen kylmää kautta, saa nähdä kuinka pavut itävät. Tätä penkkiä pintakastelen, kun taivaalta ei tule vettä. Vasta, kun kylvökset näkyvät kunnolla, voin poistaa harson ja täyttää rivivälit tuoreella ruohosilpulla. Niin, ja lopettaa kastelun tältä kesältä. Vain tuoretta ruohosilppua parin viikon välein lannoitteeksi ja katteeksi, ettei alta tuleva kosteus pääse haihtumaan ylöspäin.
Vadissa olevat kasvit odottelevat pääsyä vesiviljelyyn viherseinäksi. Aikaisempaa kokemusta on piparmintusta, joka teki hetkessä näyttävän kasvuston. Saapa nähdä, kuinka lillukka, ukkomansikka, poimulehti ja anisiiso viihtyvät vesikasvustona.
tiedetilanluontojapuutarha 